Molemmat vesimäärät on laskettu samassa lämpötilassa, sisälämmössä. Se on ainoa rehellinen vertailu: sama ilma laajenee lämmetessään, jolloin sen g/m³ pienenee vaikka vettä ei poistu mihinkään. Suhteellisia kosteuksia ei voi verrata keskenään lainkaan — kylmä 90 % on kuivempaa kuin lämmin 60 %.
Home ei katso huoneen keskiarvoa vaan pintaa. Kylmä ulkonurkka on samassa huoneilmassa kymmeniä prosenttiyksiköitä kosteampi kuin mittarin lukema. Kasvun kriittisenä kosteutena käytetään puupinnalla 80 %:a ja herkemmillä materiaaleilla 75 %:a (Viitanen ym., Suomalainen homemalli, VTT/TTY). Kasvu riippuu myös ajasta ja lämpötilasta, joita tämä työkalu ei mallinna — raja ei siis ole takuu kumpaankaan suuntaan.
Sama ilma ilman lisättyä tai poistettua vettä. Tästä näkee, miksi talvella on kuivaa: syy ei ole lämmityksessä vaan siinä, ettei kylmässä ulkoilmassa yksinkertaisesti ole vettä.
Kylläinen höyrynpaine lasketaan Magnus-kaavalla (Murray 1967). Kolmesta yleisestä kerroinsarjasta tämä osui höyrytaulukkoon parhaiten välillä 0…50 °C: suurin ero 0,15 %, kun tunnetumman Sonntagin sarja jäi 0,31 %:iin. Kaava on veden yli, joten pakkasella tulos on kastepiste eikä huurrepiste — ero on muutama kymmenys astetta −10 °C:ssa ja kasvaa kylmempään mentäessä.